Uratarina
”Kun apua tarvitsee, sitä myös saa”
Vaikka tietokoneet olivat tiivis osa Juuso Rönnin nuoruutta, ammattia niistä ei koskaan pitänyt tulla. Hän kuitenkin päätyi opiskelemaan alaa ja valmistui datanomiksi vuonna 2005 Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistosta.
Decensiin Juuso tuli vuonna 2011. Lähes kymmenen vuoden ajan hän teki töitä erilaisissa projekteissa ja toimi lähitukena asiakkaiden toimitiloissa. Vaikka Juuso oli pitkään töissä asiakasyrityksissä, hän tunsi kuuluvansa Decensin heimoon.
”Kuuluin yhtä aikaa moneen työyhteisöön, mutta olin vahvasti decensiläinen. Monesti sanotaan, että työtä pitäisi vaihtaa viiden vuoden välein, jotta työ pysyisi mielekkäänä. Työ Decensillä on kuitenkin ollut mielekästä koko ajan, kun roolit ja asiakkaat ovat vaihtuneet, eikä ole ollut tarvetta lähteä katsomaan, miltä ruoho näyttää toisella puolen aitaa”, hän sanoo.
Tietopankki rakentui pikkuhiljaa muistilehtiöihin
Kun Juuso tuli lähes kaksitoista vuotta sitten taloon, halu oppia uusia asioita oli kova. Siirtyessään Tier 2-rooliin, hän halusi jo tietää kaikesta kaiken.
”Keräsin pikkuhiljaa tietotaitoa monesta asiasta. Jos en tiennyt, miten ongelma ratkaistaan, etsin työkaverin, joka osasi auttaa. Kirjasin ongelmanratkaisut tarkasti ylös, jotta tiesin seuraavalla kerralla, kuinka toimia. Niistä on edelleenkin hyötyä: muistisäännöt virkistävät mieltä. Jokaisella on omat konstinsa sisäistää asioita. Osa tiedosta vuotaa jo ohi, sillä tietomäärä on niin valtava, ettei kaikkea voi hallinnoida”, Juuso nauraa.
Hän luottaa yhä muistiinpanojensa voimaan ja kirjaa uudet asiat ylös. Työ vaatii paitsi hyvää muistia myös jatkuvaa kouluttautumista, sillä ala kehittyy ja muuttuu hurjaa tahtia.
”Teknologia-ala on niin laaja, ettei kukaan pysty ymmärtämään kaikesta kaikkea. Kun tiedostaa, ettei jotakin asiaa itse pysty ratkaisemaan, ei pidä arkailla, vaan kysyä heti apua. Meillä on kasassa hyvä porukka, jonka kanssa on mukava tehdä töitä. Vastuita ei siirrellä ja toivota, että joku hoitaa, vaan pyrimme tekemään asiat yhdessä”, hän korostaa.
Hyvät keskustelutaidot auttavat Juusoa työssä
Juuso on pikkuhiljaa edennyt Tier 1 -lähituesta Tier 3 -asiantuntijaksi. Kolmisen vuotta sitten hän kaipasi uralleen nostetta, ja sattumalta juuri silloin uuteen tiimiin haettiin osaajia.
”Vaikka aihepiiri ei ollut ennestään tuttu, pomot luottivat minuun. Iso osa työhyvinvointiani on ollut se, että olen päässyt tekemään asioita, jotka kiinnostavat minua. Minua on kohdeltu Decensillä hyvin: annettu vapautta ja pidetty huolta, etten ole jäänyt paikoilleen. Olen saanut kehittyä juuri siihen suuntaan kuin olen itse halunnut”, Juuso kertoo.
Viime talven aikana Juuson työnkuva alkoi hivuttautua kohti Tier 3 -roolia ja sen myötä entistä enemmän kohti ylläpito- ja projektipuolta. Hän ylläpitää omia ja asiakkaiden järjestelmiä sekä on useassa projektissa mukana, missä kehitetään asiakkaille sekä uudempia että tietoturvallisempia ratkaisuita ja palveluita.
”Tässä työssä pitää osata keskustella, jotta kaikki ymmärtävät, missä mennään. Täytyy olla oma-aloitteinen ja pitää langat hyppysissään, mutta ei voi kuitenkaan yksin nyprätä asioita, vaan pitää osata pyytää apua ja lisävoimia. Myös ajanhallintataito on tärkeää”, hän sanoo.
Korona toi työhön lisää joustavuutta
Pandemia-aika muutti myös Juuson työntekoa. Aikaisemmin hän työskenteli lähes täysin asiakkaiden toimitiloissa, mutta nykyisin tekee vain yhden lähipäivän viikossa Decensin toimistolla. Juuso arvostaa työssään joustavuutta puolin ja toisin.
”Kotona työn tekeminen on aivan erilaista kuin toimistolla. Keskeytyksiä on vähemmän, mutta konttorilla pysyy tiiviimmin työyhteisössä kiinni. Moni ongelma voi ratketa nopeastikin toimistolla kuulumisia vaihtaessa”, hän sanoo.
Kuitenkin myös kotitoimistolla Juuso tuntee kuuluvansa heimoon, sillä yhteydenpito Teamsilla ja puhelimitse sujuu vaivattomasti. Ennen korona-aikaa hän kävi työporukalla pelaamassa sählyä, mutta pandemia kuihdutti harrastuksen. Välillä Juuso nappaa pyörälenkille mukaan työkaverin matkan varrelta.
Vapaa-ajallaan Juuso pelaa talvisin jääkiekkoa ja futsalia, kesäisin jalkapalloa. Lisäksi hän lenkkeilee vaimonsa kanssa ja harrastaa 1- ja 13-vuotiaiden koiriensa kanssa nosework-työskentelyä.
”Myös kiekkopelit vievät paljon vapaa-aikaani, sillä minulla on kausikortti Nokia Arenalle. Tapparalla on ollut pitkiä keväitä jo kymmenen vuoden ajan. Minulla onkin kolme sosiaalista ympyrää, joissa pyörin: työperhe, kotiperhe ja Tappara-perhe”, Juuso nauraa.
”Meillä on kasassa hyvä porukka, jonka kanssa on mukava tehdä töitä. Vastuita ei siirrellä ja toivota, että joku hoitaa, vaan pyrimme tekemään asiat yhdessä.”
Arjen supersankari
Supersankarisuosikki
Olen tutustunut supersankarimaailmaan vasta aikuisena, kun olen katsonut suoratoistopalveluista lähes kaikki supersankarielokuvat ja -sarjat läpi. Yksi suosikeistani on Peacemaker. Hän ei ole perinteinen supersankari, jolta kaikki luonnistuu, vaan hän tekee huonojakin valintoja. Peacemakerilla ei mene kaikki putkeen ja koska hän ei ole yli-ihminen, hän on jossain määrin samaistuttavampi kuin perinteiset supersankarit. Lapsuudessa supersankarisuosikki oli ehdottomasti Taikaviitta.
Kyky oppia uutta.
Halu auttaa ja olla läsnä. Kun apua tarvitsee, sitä myös saa.
Siihen ei ole yksinkertaista ja helppoa ratkaisua. Konnia vastaan voi suojautua tiedostamalla asiat ja toimimalla oikein. Monet yritykset menevät helposti sieltä, missä aita on matalin eivätkä ymmärrä uhkia.